Näin levystä Mikko Montosen Yari-haastattelussa kirjassa Uuden aallon tekijät:
[...]Yari oli aiemmin maininnut albumikokonaisuuden olevan tavallaan jatkoa viime vuonna singlen kakkospuolella julkaistulle laululle "Mitä me tehdään", jossa nuori poika löytää itsensä rappukäytävästä raskaana olevan tyttöystävänsä kanssa. Kappaleiden sukulaisuus on kuitenkin vain temaattista, sillä yhdessä ne eivät ole syntyneet.
"Ne vain sopivat niin hyvin yhteen. Tämä on itse asiassa paljon vanhempi kuin "Mitä me tehdään". Albumin lähtökohta on yli kahden vuoden takainen. Olen tehnyt sen väärin päin eli lopusta alkuun. Kaikki tähtää loppuun ja rakentuu sen varaan. Suurin piirtein samalla periaatteella kuin kirjallisuudessa Vonnegutin Mestarien aamiainen. Vaikka laulu jakautuu neljään osaan, siinä on yhtenäisiä osia. Musiikillisestikin se on tehty viimeisen osan pohjalta mennen lomittain koko ajan."
[...]
"Aika kauan kuitenkin rakentelin ja kehittelin sitä päässäni. Ensin oli vain neljäs osa itsenäisenä juttuna - myöhemmin olen tosin muuttanut sen sanoja sopivammiksi. Viimeinen osa pelkästään tuntui liian irralliselta. Se tarvitsi taustojen ja sen synnyttävien paineiden selvittämistä. Tietyllä tavalla viimeinen osa on kaikkein tärkein."
sä odotat mua yössä
toivon että olisit ollut unessa
tulen hiljaa ettei lapsi herää
niin hiljaa etten kuule itsekään
sinä, makuuhuoneen ovella, et sano sanaakaan
no, jos mä oon vähän juonu onks se jotain vakavaa
...
ei tuo oo enää viisasta
ett sä meet ja suljet ittes vessaan
mitä sä luulet voittavas
sä vaan pahennat asioita
et sä kuule kuinka lapsi itkee
...
...
en polta koko tupakkaa, heitän katuojaan osan
se sihahtaa kuin uudenvuoden tina
toivon että taivaanranta raapii auringon verille
ja tekee siitä aamun
katuvalo loppuu, nousen varovasti ylös
ja vedän verhot eteen
ja kun odotan, näen pimeässäkin
en kaikkea, mutta itseni
olen hukannut sormuksen
ja sormen, mihin se joskus tuntui sopivan...